Lapuan 440-vuotissyntymäpäivät 11.7, hyvää Lapuan päivää 14.7.2021!

Maanantai 12.7.2021 klo 13:47

1500-luvun puolivälissä Lapualla oli noin 70 taloa, asutus alkoi hitaasti levittäytyä Isostakylästä yhä etäisimmille alueille. Uusista kylistä Tiistenjoki ja Kauhajärvi alkoivat saada myös pysyvää asutusta. 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas -nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämän nimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko. Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti alueella asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin. 1590-luvun alussa Lapuasta tuli itsenäinen hallintopitäjä ja paikallisesti tärkeät omat käräjät pidettiin joulukuussa 1590. Kun Kauhava vuonna 1608 liitettiin Lapuaan, Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapua

Lapuan päivä on Suomen sodan Lapuan taistelun muistopäivä. Muistopäivällä on aikojen kuluessa ollut myös muita merkityksiä. Ruotsin armeijalle voitokas Lapuan taistelu käytiin Suomen sodan aikana 14. heinäkuuta 1808. Pian taistelun jälkeen pystytettiin taistelukentälle muistoksi luonnonkivi, mutta varsinaisen ”kiviristin” eli valurautapatsaan hankki myöhemmin Seinäjoen Östermyran kartanon patruuna G. A. Wasastjerna. Tukholmassa valettu patsas juuttui kuitenkin tulliin venäläisten viranomaisten kiellettyä sen luovuttamisen. Muistomerkki lojui jo roskien joukossa, kun se haettiin Turusta salaa ja tuotiin Lapualle.

Taistelun muistopäivänä 14. heinäkuuta 1864 vietettiin Lapualla suurta paljastusjuhlaa, jossa oli läsnä myös kolme Suomen sodan veteraania. Esivalta ei tällaisesta Ruotsin voiton muistelemisesta pitänyt, ja Vaasan läänin kuvernööri joutui tekemään senaatille asiasta selvityksen. Tämän jälkeen varsinaisia Lapuan Päiviä ei järjestetty, vaikka vuosisadan lopulla Lapualla vietettyihin eri seurojen kesäjuhliin alettiin liittää käynti muistopatsaalla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuan_p%C3%A4iv%C3%A4

Kommentoi kirjoitusta.

SOTE etenee kesän aikana

Torstai 1.7.2021 klo 11:58

Tieto väliaikaisen toimielimen asettamisesta toimitettava valtiovarainministeriöön

Hyvinvointialueet ilmoittavat valtiovarainministeriölle väliaikaisen toimielimen asettamisesta. Asettamispäätös liitteineen on toimitettava valtiovarainministeriön kirjaamoon  ja tiedoksi ministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolle.

Väliaikainen toimielin huolehtii hyvinvointialueiden käynnistymisen kannalta välttämättömistä toimista ja valmistelusta ennen valtuustojen aloittamista. Se toimii hyvinvointialueen ylimpänä päätöksentekoelimenä, kunnes aluevaltuustot ja niiden asettamat aluehallitukset aloittavat toimintansa.

Väliaikaisen valmistelutoimielimen jäsenet on valittava hyvinvointialueen kuntien sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueiden, sairaanhoitopiirien, erityishuoltopiirien ja alueen pelastustoimen viranhaltijoista, joilla on hyvä asiatuntemus toimialansa toiminnasta ja taloudesta.

Väliaikaisen valmistelutoimielimen asettamisesta päättävät viranomaiset voivat halutessaan asettaa seurantaryhmän seuraamaan uudistuksen toimeenpanoa. Seurantaryhmä voidaan muodostaa hyvinvointialueella edustettuna olevien poliittisten puolueiden ja ryhmien edustajista.

Kommentoi kirjoitusta.

Terapiat etulinjaan -hankkeessa laajennetaan perusterveydenhuollon mielenterveystyön keinovalikoimaa

Sunnuntai 27.6.2021 klo 22:25

Ohjatun omahoidon pilotti on osa Terapiat etulinjaan -hanketta, jonka tavoitteena on laajentaa julkisen perusterveydenhuollon hoitovalikoimaa ja parantaa psykososiaalisten hoitojen saatavuutta siirtämällä painopistettä erikoissairaanhoidosta perustasolle. Päijät-Hämeessä hanketta luotsaa terapiakoordinaattori Sanna Korpela

Hanke on tärkeä, sillä noin joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana mielenterveyden häiriöön, mutta nopeasti saatavia matalan kynnyksen hoitoja on tarjolla niukasti. Vaikuttavaan hoitoon pääsyssä voi olla jopa vuosien viive, joka voi johtaa pulmien kertymiseen ja tilanteen huononemiselle entisestään.  Hoitoon pääsisi nopeammin, jos perusterveydenhuollosta ja opiskelijaterveydenhuollosta voitaisiin tarjota nykyistä paremmin apua. 

Hankkeen aikana on tarkoitus luoda pysyvät palvelurakenteet alueelle ja kehittää palveluita, jotka voidaan ottaa käyttöön myös muualla Suomessa. 

Terapiat etulinjaan -hankkeessa 

  • Koulutetaan ammattilaisia matalan kynnyksen mielenterveysinterventioihin 
  • Kehitetään terapiakoordinaatiojärjestelmää ohjaamaan potilaat nopeasti sopivimpiin psykososiaalisiin hoitomuotoihin 
  • Kehitetään digitaalisia omahoitoja 
  • Luodaan laaturekisteri hoitojen saatavuuden ja laadun seuraamiseksi

LISÄÄ: https://soteuudistus.fi/-/mielenterveyden-hairioiden-nopeampaan-apuun-etsitaan-uusia-toimintatapoja-1

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää Juhannusta!

Torstai 24.6.2021 klo 12:14

Neitsyt Maarian virsi

----

Niin päivyt Jumalan luoma,
Luoma luojan valkiamme,
Paistoi hetken heltehesti,
Toisen himmesti hiosti,
Kolmannen koko terältä,
Nukutteli nuivan kansan,
Paineli väen pakanan,
Nuoret miekkojen nojahan,
Vanhat vasten sauojansa,
Keski-iän keihäille.
Paistoi paaet pehmiäksi,
Kivet suolaksi sulatti,
Someret veti ve’eksi,
Hiejan vaaheksi valutti,
Päästi luojan kuolemasta,
Katomasta kaikkivallan.

---

Kanteletar

Kommentoi kirjoitusta.

Sydänlämmin kiitos

Maanantai 14.6.2021 klo 21:17

Sydänlämmin kiitos Sinulle, työ jatkuu yhteistyössä muiden kanssa Lapuan ja lapualaisten yhteisen hyvän tulevaisuuden puolesta.

Kaikkien huomisten kaikki kukat ovat tämän päivän siemenissä

Kommentoi kirjoitusta.

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Sunnuntai 13.6.2021 klo 13:13

Tänään Lapualle valitaan uusi valtuusto ja myöhemmin järjestäytymiskokouksessa toimielimet. Alkava valtuustokausi tulee olemaan monin tavoin haasteellinen. Talousnäkymät, mahdollinen soteuudistus, palveluiden turvaaminen ja asukasluvun kasvattaminen edellyttävät tietoa, taitoa ja ennen muuta oikeaa asennetta, kykyä ja halua tehdä yhdessä työtä Lapuan hyväksi.

Puolueet ovat asettaneet listoille ehdokkaansa, mutta nyt tarvitaan päättäjiksi Lapua-puolueen aktiiveja. Minulla on ollut mahdollisuus olla jokaisen puolueen valtuustoryhmän jäsenenä, ensiksi pienen puolueen vaaliliittojen vuoksi keskustan ja kokoomuksen, sitten viiden puolueen (KD, SDP, PS, Vas; Sin) Ryhmä11:n valtuustoryhmässä ja Veitan ehdotuksesta sen ryhmän puheenjohtajanakin. Oli hämmästyttävää todeta, että näinkin kirjava ryhmä voi toimia sujuvasti ja hyvässä yhteistyössä, jos ja kun tavoite on yhteinen.

Näitten kokemusteni perusteella olen todennut, että joka ryhmästä löytyy yhteisen hyvän eteen toimivia ja yhteistyötä rakentavia luottamushenkilöitä. Juuri niitä tarvitaan nyt - ja enemmän kuin koskaan. Lapua on meille se yksi yhteinen nimittäjä, sen vuoksi yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Lapua!

Kommentoi kirjoitusta.

Lauantain 12.6 tapahtumia

Perjantai 11.6.2021 klo 21:46

Klo 10-12 S-Market ja Klo 12-14 Halpa-Halli, tule tapaamaan

Tule mukaan kulttuurikierrokselle Vanhaan Paukkuun la 12.6 klo 13-14

Patruunatehtaan historiaa

Valtion patruunatehdas perustettiin Lapualle eduskunnan päätöksellä vuonna 1923 sen jälkeen, kun Riihimäellä neljä vuotta aiemmin aloittanut yksityinen Oy Suomen Ampumatarvetehdas oli ajautunut vaikeuksiin. Oman puolustustarviketeollisuuden alkuunpano oli nuoressa itsenäisessä valtiossa keskeinen turvallisuuspoliittinen kysymys.

Patruunatehtaan virallisia avajaisia vietettiin Lapualla koekäytön jälkeen tammikuussa 1925. Vuosituotanto nousi muutamassa vuodessa jo 10 miljoonaan patruunaan. Todellinen koetinkivi olivat raskaat sotavuodet. Niiden aikana Valtion patruunatehtaan toiminnan tehokkuus ja jatkuvuus olivat Suomen sodankäynnin kannalta ratkaisevan tärkeitä. Suomen armeijalla ei ollut missään vaiheessa puutetta kiväärinpatruunoista. Tehtaan työntekijämäärä nousi talvisodan aikana tuhanteen, ja vuoden 1941 tuotanto oli noin 97 miljoonaa patruunayksikköä.

Tilauskanta romahti sotien jälkeen, ja patruunatehdas ajautui vaikeuksiin. Laitokselle oli vaikea osoittaa uusia siviilikäyttöön soveltuvia tuotteita. Siviilimarkkinoille suunnattiin ennen muuta pienoiskiväärin patruunoiden avulla. Sotakorvaustarpeisiin kehitettiin voimansiirtoketjut, joista myöhemmin tuli tehtaalle erittäin merkittävä artikkeli. Muita uusia tuotteita olivat muun muassa männäntapit, onteloniitit ja polkupyörien polkimet.

Menestyksekkäät urheilu- ja metsästyspatruunat valtasivat vähitellen yhä suuremman osan tehtaan tuotannosta. Vuonna 1955 se siirrettiin kymmenen kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa vietetyn vuoden jälkeen takaisin puolustusministeriön hallintaan. Tehtaan nimeksi tuli silloin Lapuan patruunatehdas.

Huhtikuun 13. päivän aamu 1976 toi mukanaan kansallisen surun, kun 40 tehtaan työntekijää menehtyi pohjanallilataamon räjähdyksessä. Onnettomuuden jälkeen toimintoja alettiin vähitellen siirtää pois Lapuan keskustasta. Viimeiset toiminnot siirrettiin uudelle alueelle Jouttikalliolle 1990-luvun puolivälissä.

Ammustehtaasta kulttuurikeskukseksi

Tämän jälkeen Lapuan kaupunki osti tyhjilleen jääneet tehdaskiinteistöt, ja alue päätettiin muuttaa kulttuuri- ja yrityskeskukseksi. Alueella toimii kaupungin kirjaston ja kulttuuritoimen lisäksi musiikki- ja kansalaisopistot, tehtaanmyymälä ja museokauppa, eri alojen yrityksiä ja yhdistyksiä, teatteri, kuntosali, elokuvateatteri ja lounasravintola sekä panimoravintola. Myös Lapuanjoella liikennöivällä jokilaivalla on kotisatama Vanhan Paukun alueella. Aluetta kehitetään kokoajan ja vielä entisöimättömiä rakennuksia laitetaan vähitellen kuntoon eri käyttötarkoituksia varten. Alkuperäiset Patruunatehtaan rakennukset ovat suojeltuja kohteita ja henkivät näin edelleen tehdasaikojen tunnelmaa ja “Paukun henkeä”.

Tänä päivänä Vanha Paukku toimii kaupunkilaisten olohuoneena ja se tarjoaa satunnaiselle kävijälle nähtävää ja koettavaa monilta kulttuurin osa-alueilta. Kulttuurikeskuksen tapahtumat, yritykset ja myymälät muodostavat yhdessä mahtavan yhdistelmän kulttuuria ja kädentaitoja, elämyksiä ja elämää.

Historia ja nykyisyys kohtaavat Vanhassa Paukussa

Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa voit tutustua ilmiöihin, jotka ovat ainutlaatuisia ja vaikuttaneet koko Suomen historiaan. Lapuanliikkeen näyttely ja Patruunatehtaan museo avaavat näköalat 1900-luvun alun Lapualle ja Suomeen. Pohjanmaan valokuvakeskus ja Patruunagalleria taas ovat vaihtuvia näyttämöitä aikalaistaiteelle, Pyhälahden Valokuvaamomuseon kertoessa omaa tarinaansa valokuvauksen kehittymisestä. Vanhan Paukun helmi on Lapuan Taidemuseo, jonka persoonallinen ja valoisa tila antaa puitteet korkeatasoisille näyttelyille. Lisää https://vanhapaukku.fi/palvelut/kulttuuripalvelut/

Volter Asplund Patruunatehtaan johtajana

Volter Asplund kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1914. Opiskelujaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysismatemaattisella osastolla vuodesta 1914 alkaen ja kuului Vaasalaiseen osakuntaan. Jääkäriajan jälkeen hän osallistui esiupseereille tarkoitetulle tykistökurssille vuonna 1921. Sotakorkeakoulun matemaattis-luonnontieteellisen ja yleisteknillisen oppijakson hän suoritti vuosina 1927–1930 Teknillisessä korkeakoulussa. Hän suoritti tutustumismatkoja aseseppäkouluihin ja asetehtaisiin Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin vuonna 1924.

Suomen sisällissotaan hän otti osaa Vaasan suojeluskunnan päällikönä Vaasan valtaukseen, jonka jälkeen hänet nimitettiin Vaasaan perustettavan konekivääriasepajan ja aseseppäkoulun johtajaksi 17. maaliskuuta 1918.

Volter Asplund kuului useisiin jalkaväen aseistuksen kehitystä tutkineisiin komiteoihin. 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä hän toimi vuonna 1921. Konekiväärikomitean jäsenä ja varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1924, sekä pikakiväärikomitean teknillisen alaosaston puheenjohtajana hän toimi vuodet 1924–1926.

Sisällissodan jälkeen hän toimi samassa tehtävässä. Myöhemmin hän perusti myös Kuopioon konekivääri- ja asekorjauspajan, jonka johtajana hän myös toimi. Hänet komennettiin 19. joulukuuta 1918 adjutantiksi ja osastopäälliköksi Vuoristoprikaatin esikuntaan. Myöhemmin hän toimi prikaatin aseupseerina. Hänet komennettiin 14. toukokuuta 1920 komentajaksi Tampereen rykmentin I pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 7. tammikuuta 1924 rykmentin talouspäälliköksi.

Rykmentinkomentajan tehtäviä hän hoiti 4. maaliskuuta – 2. toukokuuta 1924 välisen ajan, kunnes hänet siirrettiin 3. joulukuuta 1924 puolustusministeriön käyttöön ja määrättiin Aseseppäkoulun johtajaksi. Hänet nimitettiin 27. syyskuuta 1929 Valtion Patruunatehtaan johtajaksi Lapualle, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1932 asti

Aikanaan hänen epäiltiin joutuneen mahdollisen salamurhan uhriksi.Tarina alkoi, kun Neuvostoliiton sotilastiedustelun epäiltiin yrittäneen saada haltuunsa Lapuan patruunatehtaan valmistamien patruunoiden valmistamiseen tarkoitettuja salaisia suunnitteluasiakirjoja. Kuoleman jälkeen hänen ruumiille tehtiin erilaisia tutkimuksia, joiden aikana pyrittiin löytämään merkkejä tunnetuista myrkyistä, kuten muun muassa arsenikista, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta. Se kuitenkin pystyttiin todistamaan, että vakoilija vei muutamia salaista tietoja sisältäviä mappeja, mutta saiko vakoilija tietoa kehitettävästä patruunatyypistä, ei ole varmuutta. Asplund on haudattu Vaasan vanhalle hautausmaalle sukuhautaan.

Surmaa avusti Asplundin nuori taloudenhoitaja Jenny Anttila, joka tapasi neuvostoliittolaisen asiamiehen kylällä tansseissa rakastuen tähän. Mies esiintyi herra Steninä. Sten antoi Jenny Anttilalle pulveria, jota sanoi unilääkkeeksi ja käski laittaa sitä Asplundin iltaolueen. Asplund sairastui ja lopulta kuoli. Näin Jenny Anttila pääsi kassakaapille ja antoi kirjat vakoojalle. Jenny siirtyi taloudenhoitajaksi Vaasaan ja oli edelleen yhteydessä Herra Steniin. Tästä parin vuoden päästä jäi kiinni ja joutui vankilaan. Sten ei jäänyt kiinni. https://fi.wikipedia.org/wiki/Volter_Asplund

Kommentoi kirjoitusta.

Ajatuspajaan ideoita takomaan

Maanantai 7.6.2021 klo 20:44

Viime viikkojen aikana kuntavaaliehdokkaat ovat jalkautuneet kauppojen edustoille ja torille. Makkarat, karkit ja lätyt kyytipoikina on käyty monta hyvää keskustelua meitä kaikkia huolestuttavista pienistä ja isoista aiheista. Miksi torilla ei ole penkkejä? Miten kaupungin talous saadaan vakaaksi, mistä työtä ja yrityksiä? Miten lapsille ja nuorille turvataan tulevaisuus? Kuinka vanhenevien kuntalaisten inhimillinen ja turvallinen arki varmistetaan?

Facebookin sivuilla joku ehti jo kommentoida, että tilapäistä on kiinnostus ja keskustelu, kohta päättäjät taas häviävät kaupungintalon suljettujen kokoustilojen uumeniin.

Näin ei tarvitse tapahtua. Lapuan kokoomus teki toukokuun valtuustossa aloitteen Ajatuspaja Lapuan aloittamisesta. Pajamallin ideana on olla kaikille avoin mahdollisuus keskustella, kuntalaiset, päättäjät ja viranhaltijat yhdessä. Ajatuspajatapaamisissa ongelmat voidaan muokata ratkaisuiksi ja saada ideat jatkovalmisteluun. Lapuan ajatuspaja hakee muotonsa vasta aloittamisen myötä, mutta sen on tarkoitus aidosti toteuttaa kuntalain edellyttämään kuntalaisten osallistamista. Ensimmäiset kerrat voisivat olla vaikkapa nuorisovaltuuston, vammaisneuvoston ja vanhusneuvoston asioiden ympärille kootut pajat. Sanoista tekoihin, yhdessä pääsemme rakentamaan hyvästä vielä parempaa!

Kommentoi kirjoitusta.

Tervetuloa kokoomuksen kulttuurikierrokselle Lapuan kaupungintaloon su 6.6 klo 13

Lauantai 5.6.2021 klo 19:15

Lapuan kaupungintalon värikkäistä vaiheita

Lapuan kaupungintalo on Matti Visannin suunnittelema rakennus. Kunnantalon suunnittelun ja rakentamisen hoiti valtuuston nimeämä rakennustoimikunta. Sen puheenjohtajana oli Aukusti Antila ja sihteerinä kunnan rakennusmestari K. A. Veikkola. Muina jäseninä olivat O. Lahdensuo, J. Filppula, E. A. Turja, E. Wirtanen, Y. Ketola, H. Jokilahti ja H. Riipinen.Toimikunnan nimesi kunnanvaltuusto. Rakennustoimikunnan ensimmäinen kokous pidettiin maaliskuussa 1921 ja talon vihkiäisjuhla oli 23.9.1924.

Toimikunta päätti, että taloon tulevat seuraavat tilat: pankkitilat, palovakuutusyhdistyksen tilat sekä pankinjohtajan ja muiden pankkivirkailijoiden asunnot, kunnan tarpeita varten valtuuston, kunnallislautakunnan, lautakuntien ja toimikuntien huone, kunnan kirjurin ja kanslian huoneisto sekä kunnan kirjasto, lisäksi valtiolle käräjähuoneita: istuntosali (jona toimi valtuustosali), tuomarin, syyttäjän, lautamiesten ja vahtimestarin huone. Taloon rakennettiin myös yleinen keittiö.

Kesäkuussa 1921 toimikunnalle esiteltiin arkkitehti Visannin laatimat piirustukset, jotka hyväksyttiin kaikilta osin. Ennen lopullista hyväksymistä kuitenkin päätettiin selvittää rakennuskustannukset ja kunnan ja säästöpankin osuudet siitä. Seuraavan vuoden huhti-kuussa kustannusarvioksi esitettiin 1.125.000 markkaa senaikaista rahaa, josta kaupungin osuus oli oleva 60 % ja säästöpankin 40 %. Myöhemmin kustannusarvio nousi n. 1.500.000 markkaan.

Kunnantaloa suunniteltaessa oli myös Patruunatehtaan kiinteistö keskustelun aiheena. Se oli vielä silloin Lapuan Sähkö Oy:n omistuksessa. Koska paperitehdas ei ollut siinä päässyt alkua pidemmälle, sähköyhtiö tarjosi sitä kunnantalon tiloiksi, mutta selvitysten jälkeen asia kuitenkin raukesi. Paljon keskustelua aiheutti se, laitetaanko kunnantaloon kaakelimuurit ja uusimpien menetelmien mukaiset lämmönsäätäjälaitteet vai keskuslämmitys, johon myöhemmin päädyttiin.

Talo oli urakkalaskennassa, mutta joulukuussa 1921 toimikunta totesi, että tarjoukset olivat liian korkeita. Sen vuoksi päätettiin, että kunta itse rakentaa käyttäen tarpeellisia sivu-urakoita.

Rakentamisvaihe

Valittiin rakennustoimikunta, jonka tehtävänä oli käytännössä valvoa rakentamista. Tähän kuuluivat E. A. Turja, E. Virtanen, A. Antila ja Alajoki. Rakennusmestariksi valittiin Viljo Mäkelä, joka talvisin työskenteli Lapuan Sähkö Oy:n Hourunkosken voimalaitoksen rakennustyössä johtajana.

Toimikunta päätti hyvin yksityiskohtaisesti asioista, kuten tuntipalkoista, sokkelikivien hankinnasta jne. Rakennustoimikunta antoi lämpö- ja vesijohtourakan Oy Putkijohto Ab:lle, ikkunat tilattiin Eljas Hakon puunjalostustehtaalta Laihialta ja muuraustyöt annettiin Toikkosen veljeksille Ylistarosta hintaan 115 mk/1.000 kpl.Rappaustyö annettiin työryhmälle F. Keskinen, I. Hatanpää ja Y. Hatanpää. Osa puutöistä annettiin kirvesmies K. Lahtiselle.Tammikuussa 1924 päätettiin ostaa V. Könniltä tornikello, joka oli palkittu ensimmäisellä palkinnolla Viipurin yleisessä käsityönäyttelyssä. Kelloon kuului hälytyskello. Yhteishinta oli 30.000 mk valmiiksi asennettuna.

Peruskiven laskemisjuhla pidettiin toukokuun 7. päivänä 1923. Ohjelmassa oli mm. torvisoittoa, puhe opettaja T. Haila, kuorolaulua, peruskiven laskeminen maanviljelijä Antila, Maamme-laulu, puhe vt. kirkkoherra J. Lammi ja virsi 350.

Vihkiäiset

Talon vihkiäisjuhla 23.9.1924 alkoi valtuuston kokouksella. Varsinainen vihkiäisjuhla alkoi klo 12.00. Sen ohjelmassa oli tervehdyspuhe, valtuuston puheenjohtaja T. E. Sipilä, vihkiäispuhe rovasti Kares, virsi, rakennuhistoriikki A. Antila, kuorolaulua Lapuan Sekakuoro, väliaika, jolloin taloa esiteltiin, torvisoittoa, juhlapuhe tuomari V. Alajoki, kuorolaulua Lapuan Sekakuoro, lausuntaa maisteri Hilja Riipinen, vapaa sana, lopettajaispuhe kunnallislautakunnan esimies E. A. Turja ja Maamme-laulu. Vieraiksi kutsuttiin läänin maaherra R. Sarlin ja naapurikuntien edustajat sekä tietenkin oman kunnan päättäjät.

Talo toiminnassa

Talolle muodostettiin yhteinen hoitokunta säästöpankin kanssa. Talo on ollut todellinen monitoimitalo, jonka käytön painopiste on eri vuosikymmeninä vaihdellut. Alusta lähtien talossa oli myös valtion toimintaa käräjien pitopaikkana Kellaritilassa oli kaksi putkaa miehille ja naisille. Kuntaa varten olivat omat tilansa. Lisäksi talossa oli kirjasto, kahvila, yleinen keittiö, erityisesti leipomohuone. Painijoita varten talossa oli harjoitustila, jossa mm. Lauri Koskela harjoitteli kultamitalia varten.

Luottamushenkilöitä varten oli hetekat ja tarpeelliset vuodevaatteet. Varsinkin syrjäkylien luottamushenkilöt, kuten lautamiehet, taksoituslautakunnan jäsenet yms. saattoivat yöpyä jopa viikkokausia talossa.

Vuonna 1936 lapualaisella painijalla Lauri Koskelalla oli Berliinin olympialaisista tuomisinaan kultamitalin lisäksi palkinnoksi saatu tammentaimi. Se istutettiin kaupungintalon puistoon, jossa tammi yhä tänä päivänä kasvaa.

1940-luvulla talo oli täynnä toimintaa. Silloin kahvilatila piti muuttaa kansanhuollon tiloiksi, kellarissa pidettiin erilaisia avustustavaroita ja jopa silloisen kunnansihteerin kanalaakin. Sotien aikana kunnuntalo palveli ilmavalvontapaikkana. Kunnantalo oli myös varsinainen asuntola. Kiinteistössä asuivat pankinjohtaja, kunnankirjuri, kassanhoitaja, kirjanpitäjä, talonmies jne.

1950-luvulla säästöpankki muutti omaan kiinteistöönsä, ja kunta osti pankin osuuden talosta. Tiloihin sijoittui Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli sekä piispanistuin.  Ortodoksien jumalanpalveluksia pidettiin valtuustosalissa, ja valtuutettu Holma vihittiin valtuustosalissa, koska vaimo oli ortodoksi. Vasta hiippakuntatalosäätiön kiinteistön valmistuttua piispa ja tuomiokapituli muuttivat talosta pois. 1950-luvulla talossa oli lääkärinvastaanotto ja neuvolatila. Sotien jälkeisestä ajasta lähtien aina 1950-luvulle talossa oli myös siirtoväen huolto.

1960-luvun loppupuolella alkoi kunnallisen toiminnan kasvu ensisijaisesti eduskunnan antamien erityislakien perusteella. 1950- ja 60-luvulla talo toimi myös lievästi alkoholisoituneiden yöpymispaikkana. Talossa uskollisesti ja pitkään palvellut talonmies Juho Haapamäki nimittäin “palkkasi” yöpäivystäjiksi mainittuja henkilöitä huolehtimalla heidän ruoastaan. Mies tai useampikin makasi yöllä pannujen välissä. Kun pannu kylmeni, mies heräsi ja lisäsi puita. Jussi Haapamäki “kunnan Jussi”, jolle posti tuli myös Mesiäis-lehdon ja Korvenlehdon nimellä, olisi oman historiikin arvoinen. Kohtelias, hattua nostava, ystävällinen ja avulias Jussi palveli kaupunkia 40 vuotta pitämätt kesälomaa. Oriveden opiston käyneellä Jussilla oli hyvä tietopohja.

Korjausvaiheita

1960-luvulla oli uudelleen ratkaistava talon kohtalo. Teknisen korkeakoulun seurantatutkimuksen mukaan talo oli vajonnut noin 1 cm:n vuodessa eli 60-luvulle tultaessa noin 40 cm. Tämän vuoksi oli ryhdyttävä pikaisiin toimenpiteisiin. Valtuuston oli ensin päätettävä, peruskorjataanko tätä taloa vai hajotetaanko se ja rakennetaan uusi. Keskustelun jälkeen päätettiin, että perustukset vahvistetaan ja sitten vähitellen peruskorjataan. Syksyllä 1966 perustusten vahvistaminen aloitettiin megapaaluilla. Professori Martikainen laati talon peruskorjauksesta kokonaissuunnitelman. Sen mukaan mm. olisi otettu käyttöön ullakkokerros ja talon kuutiotilavuutta lisätty 1/3. Koska kolmannen kerroksen rakentaminen olisi vaatinut betonivälipohjan rakentamista, se todettiin hankalaksi ja siitä päätettiin luopua. Muuten hanketta vietiin eteenpäin vähitellen.

Tilojen uusia järjestelyjä

1960- ja 80-luvuilla talosta muuttivat muualle nuoriso- ja raittiussihteerit. Sosiaalitoimi muutti aluksi Heimonkartanoon, SLEY-taloon ja myöhemmin perusturvakeskukseen. Tekninen virasto ja rakennustarkastus siirtyivät sähköyhtiöltä ostettuun toimitaloon, Yrityskeskus ja maaseutupalvelut Heimonkartanoon jne.

Hallintokeskuksen ja talouspalvelut, sivistyskeskus toimivat edelleen talossa, lisäksi talossa on kaupunginvaltuuston ja -hallituksen tilat. Kellaritilassa on kaupungin keskusarkisto ja kahvio.

Kaupungintalo – osa kulttuuria

Talo on elänyt Lapuan kunnallishallinnon muutosvaiheet ja elämisen vaihtelut. Rakennus on keskustan helmiä. Siitä voimme olla rakentajille ja menneille sukupolville kiitollisia.

Museoviraston suojeleman rakennus on sokkeloinen ja huoneet korkeita. Kaupunginhallituksen kokoushuonetta on saneerattu vuosien varrella vastaamaan kaupunginhallituksien kokouksien tarpeita. Suojeltu rakennus asettaa kuitenkin haasteita, kuinka rakennusta saa remontoida eikä talo ole esteetön.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvinvointitalousosaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan

Tiistai 1.6.2021 klo 21:23

Jos soteuudistus myllertää kunnan tehtäväkentän, soteosaamisen merkitys ei häviä, se kasvaa entistä keskeisemmäksi. Uudistus luo uuden rajapinnan hyvinvointialueen ja kunnan väliin, entinen erikoissairaanhoitopiiri korvautuu tehtäviensä osalta paljon laajemmalla hyvinvointialueella. Enää ei voi tehdä itse. Kunnan on valvottava omien asukkaittensa etua, alueen palvelutuotantoa ja toimintojen sijoittumista. Kuntapäättäjältä vaaditaan tulevina vuosina soteosaamista, yhteistyökykyä ja verkostoja. Edunvalvonnan vuoksi viranhaltijoilla ja päättäjillä on oltava tietämystä ja toimivia verkostoja kyetäkseen kaikkien kannalta tulokselliseen yhteistyöhön perustettavien hyvinvointialueiden toimijoiden kanssa. 

Soteuudistus vie mukanaan puolet tehtävistä ja tuloista, mutta jättää velat kunnan hoidettaviksi. Miten käy investointikyvyn, kun kuntatalouden volyymi pienenee? Sopeuttamisvaraa on vähemmän. Kunnan rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja ongelmien ennaltaehkäisyssä vahvistuu, mutta päätöksentekoon tulevia asioita on osattava katsoa uusin silmin hyvinvoinnin edistämisen kautta. Tarvitaan hyvinvointitalousosaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ohella tarvitaan infrahankkeiden, kuntalaisten osallistamisen, varhaiskasvatuksen, työllisyydenhoidon ja koulutuskokonaisuuden näkemistä hyvinvoinnin ja kunnan elinvoiman edistäjinä. Viisas päättäjä ymmärtää, että hyvinvointi tulee halvemmaksi.

Päätöksentekoon tarvitaan uutta näkökulmaa, mutta se ei vielä riitä. Yksin ei päättäjä pysty saamaan aikaan juuri mitään. Kyky luoda luottamukseen perustuvia suhteita on tärkeä, koska valta on verkostoissa ja yhteistyökyvyssä. Suhteita ja verkostoja ei synnytetä yhdessä yössä, sen vuoksi tarvitaan uuden ohella kokemusta, sellaista joka ei jämähdä vaan osaa taipua joustavasti ja löytää keinot siellä, missä konstit ovat jo loppuneet. Tarvitaan uutta ja vanhaa, sinistä ja lainaakin (ei liikaa) kunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin takaamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Taivaallista arkkitehtuuria Carlin,Ilmarin, Erkin ja Markun seurassa

Lauantai 29.5.2021 klo 22:34

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, myös henkisen ja hengellisen perinnön vaalimista. Tervetuloa Lapuan Kokoomuksen kulttuurikierrossarjan Lapuan kirkkokävelylle su 30.5, lähtö tuomiokirkolta klo 13.

Lapuan tuomiokirkko

Lapuan tuomiokirkko (1827) on viides seurakunnan kirkoista, mutta kolmas nykyisellä paikalla. Sen rakensi Heikki Kuorikoski Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Alttaritaulu (1845) on  Godenhjelmin. Katto- ja lasimaalaukset ovat Paavo Leinosen (1927). Nykyisen asunsa kirkko sai peruskorjauksessa v. 1977. Urut ovat Suomen suurimmat. Niissä on 85 + 6 äänikertaa. Pillejä on 6666. Kirkossa on 1300 istumapaikkaa. Tapuli kohosi jo neljännen kirkon rinnalle vuonna 1730. Kirkko on Lapuan 1956 perustetun hiippakunnan tuomiokirkko. Ystävyysseurakuntia ovat Viron Kadrina ja Unkarin Kiskőrős.

Kirkkoherranpappila ulkorakennuksineen on sijainnut Lapuan seurakunnan itsenäistymisestä 1581 alkaen samassa paikassa. Pappilan nimenä esiintyi ensimmäisen kerran Strömsudd (ströms = vir-ran, udd = niemi) jo vuonna 1772. Suomen sodan 1808–09 aikana rakennus kärsi vahinkoja Ruotsin ja Venäjän armeijoiden pitäessä vuorotellen Lapuaa hallussaan. Virranniemessä majoittui ensin venäläinen, sitten ruotsalainen päällystö. Lapuan taistelun aikana 14.7.1808 kirkkoherra Johannes Gummerus perhekuntineen kätkeytyi pappilan kellariin. Sittemmin hän kestitsi voitokasta suomalaisarmeijaa tarjoilemalla helteen ja taistelun uuvuttamille sotilaille saavikaupalla olutta.

Nykyinen Lapuan tuomiokirkko on seurakunnan kirkoista viides. Aikaisemmat ovat sijainneet Turjan töyräällä, nykyisen Jokilaakson Matkailupuutarhan tontilla ja kolme viimeisintä tällä samalla paikalla. Lapuan neljäs kirkko (1749) sijaitsi tilansa verran nykyisen kirkon vieressä.

Lokakuussa 1808 pidetyssä pitäjänkokouksessa kirkon korjaustarpeet tunnustettiin, mutta päätettiin odottaa rauhallisempia aikoja. Vasta toukokuussa 1819 asiaa käsiteltiin. Kirkon korjaussuunnitelma pyydettiin arkkitehti Kauno S. Kalliolta, ja päätökseksi tuli saattaa työ valmiiksi marraskuun alkuun 1927 mennessä. Rakennusmestariksi valittiin Kokkolan kaupungin rakennusmestari Alvar Åkerman. Kirkko korjattiin nyt kirjaimellisesti katosta lattiaan, sillä kattoristi kullattiin ja peltikatto ja sisä- ja ulkoseinät maalattiin, sisäpuolella uusittiin lattia, penkit ja portaat. Kaikella tavalla pyrittiin palaamaan alkuperäiseen ”engeliläiseen” ulkoasuun. Niinpä kirkon sisälle lisättiin kahdeksan uutta seinäpilaria ja ulkoseinien nurkkiin ponttilaudoista leveät seinäpylväät. Lattiaa vahvistettiin betonipylväillä. Kun lattia oli avattu, uteliaat pikkupojat näkivät sen alla sotilassaappaita – kirkko oli rakennettu paikalle, johon oli haudattu Lapuan taistelussa 14.7.1808 kaatuneet sotilaat.

Vuoden 1927 remontin yhteydessä valmistuivat myös Lapuan kirkon kuuluisat kattomaalaukset. Taiteilija Paavo Leinonen maalasi katon pendentiineihin eli ristien yhtymäkohtiin Ilmestyskirjassa kuvatut ratsut: valkoisen (voittaja), punaisen (sota), tumman (nälkä) ja harmaan (kuolema ja rutto). Kuorin kattoon maalattiin samalla kirjaimet AO, jotka symboloivat Kristusta, sekä palmetteja ja ranskalaisia liljoja. Selitystä siihen, miksi kirkon kattoon haluttiin hevosenkuvia, ei lähteistä löydy. Vaasa-lehti kirjoitti marraskuun alussa 1927 hevoskuvista ja artikkelin alussa mainitaan, että ”keväällä päätti Lapuan seurakunnan kirkkoneuvosto maalauttaa taiteellisia kuvasarjoja Lapuan kirkkoon. Kuvien aiheeksi otettiin Ilmestyskirjan 6 luvussa mainitut ratsastajat. Näitä ratsastajia on neljä ja sopi niiden kuvat siis asettaa kirkon mahtavaan kupoliin, yksi kutakin ilmansuuntaa kohden.” Seurakunnan pöytäkirjoissa ei kuitenkaan ole keväällä 1927 mainintaa, että tällainen kuvien valinta olisi tehty.

Lokakuussa 1927 Ilkka-lehden toimituksesta soitettiin Vihtori Kosolalle ja kyseltiin Lapuan kuulumisia, jolloin tämä mainitsi kirkonremontin myötä pyhäkön alkavan olla ”Lapuan arvon mukainen”. Puhuessaan vihkiäispäivän juhlapäivällisillä kirkkoherra Kares pyysi tuomiorovasti Candolinia viemään Turun arkkihiippakuntaan ”mukanaan käsityksen Lapuan seurakunnan erikoisuudesta ja tavallaan erikoisasemasta koko Turun arkkihiippakunnan seurakuntien keskuudessa”. Tätä erikoisasemaa korosti myös arkkipiispa Johansson omassa tervehdyksessään. Miksi sitten juuri Ilmestyskirjan hevoset? Pöytäkirjaotteen perusteella idea olisi taiteilija Leinosen. Toisaalta vuoden 1956 kirkonremontin yhteydessä mainittiin, että hevoskuvat olivat ”Kares-vainajan aihevalintaiset”. Todennäköisesti, kuten lehdessä mainittiin, haluttiin neljään isoon seinäpintaan jokin yhtenäinen kuvasarja, ja Ilmestyskirjan ratsastajia oli sopivasti neljä. Apostolien kuvat saatiin ikkunoiden lasimaalauksiin. Pääkirkon lisäksi Tiistenjoella ja Kauhajärvellä on omat kirkot ja hautausmaat. https://www.lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi/documents/4611943/5802579/Kiinteist%C3%B6t+ennen+ja+nyt/c7e02f21-fdb0-4240-afed-e82a00e03fa1

 

Lapuan ortodoksinen tsasouna 

Kesän ja syksyn aikana 1944 Lapualle tuli noin 6000karjalaista pääosin Suistamolta ja Impilahdelta. Suistamon ortodoksinen siirtoseurakunta sijoitettiin Lapualle ja sen virasto sijaitsi luterilaisen rippikoulutuvan pappien huoneessa. Jumalanpalveluksia pidettiin kunnantalolla valtuustosalissa ja rippikoulutuvassa, yhteiskoulun juhlasalissa ja Kauhajärven taloissa. Monet ortodoksit osallistuivat evankelisluterilaisiin jumalanpalveluksiin ja seuroihin. Ortodoksisten vainajien hautausmaaksi erotettiin osa kirkosta eronneiden hautausmaasta Simpsiöllä. Ortodoksien hautausmaa siunattiin käyttöön 1944. Suurin osa suistamolaisista siirtyi Lapualta Pohjois-Savoon vuoden 1945 aikana. Marraskuussa 1945 perustettu tiistaiseura kokoontui ja kirkkokuoro piti harjoituksia. Lapuan ympäristöön jäi satoja ortodokseja, he kuuluivat hallinnollisesti Vaasan ortodoksiseen seurakuntaa. Ortodoksit haaveilivat rippikoulutupaa remontoitavan omaksi jumalanpalveluspaikaksi valtion myöntämien jälleenrakennusvarojen turvin., Vaasan seurakunta ostikin sen tontteineen ja rakennuksineen Lapuan ev.lut seurakunnalta 1954. Valtiontarkastusviranomaiset pitivät rippikoulutupaa liian huonokuntoisena ja tonttia liian ahtaana, päädyttiin vaihtokauppaan Lapuan kunnan kanssa. Lapua sai rippikoulutuvan tontteineen yhteislyseon tarpeisiin ja ortodoksinen seurakunta rakentamatonta tonttimaata Koulukadun ja Hiljalankadun kulmauksesta. Arkkitehti Ilmari Ahosen suunnittelema rukoushuone valmistui Koulukadulle 1961 ja pyhittäjäisä Serafim Sarovilaisen muistoksi pyhitetty rukoushuone vihittiin käyttöön 1962. Vuonna 1982 rukoushuoneeseen hankittiin uusi Maila Mäkisen maalaama ikonostaasi ja uudet kirkkotekstiilit. Ne siunasi käyttöön helmikuussa 1983 metropoliitta Leo. http://www.vaasaort.com/jumalanpalvelukset.html

 

Lapuan Vapaakirkko

Uusi kirkko valmistui 1.11.1958 suunnittelijat Arvi Korhonen ja Olavi Huovinen.Lisäosarakennuksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto Karvala-Silvennoinen 1987. Erkki Karvalaa pyydettiin laajennuksen suunnittelijaksi, johon hän mielellään suostui. Yksinkertainen L-muotoinen rakennus, jota olisi ollut luontevinta laajentaa samanlaisena Oskarinkadulle päin, mutta sillä ei olisi saatu tyydytettyä toiminnallisia tarpeita. Suunnittelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa uudisosa erottuu vanhasta poikkeavana punaiseksi maalattuna. Sisäänkäynnin päälle oli tarkoitus ripustaa kellot, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Seurakunnan työmuodot ovat monipuoliset: partiotyön (vetäjinä Martti ja Raija Ilkka),  teetupaa, kaakaokirkkoa, päiväkerhoa, tyttökerhoja, seurakunnan tilaisuuksia, lastenleirejä (1954 alkaen) telttakokouksia, lähetystyöntekijöiden tukemista. Musiikki on ollut vahvasti osa toimintaa: nuorilla oli puhallinorkesteri, seurakunnan kuoron laulajat olivat lisäksi osana maakuntakuoroa, jota johti Akseli Halla-Aho. Ystävyysseurakunta on Viron Viimsi.https://lapua.svk.fi/

 

Helluntaiseurakunta

Lapualla helluntalaisuuteen vaikutti voimakkaasti kätilö Jenny Harden. Hän muutti paikkakunnalle vuonna 1930 Helsingistä ja vuonna 1932 uskoon tuli Hardenin työtoveri Anja Lahdensuo. Heidän omistamansa synnytyslaitos olikin sen jälkeen helluntalaisten kokoontumispaikkana. Suurempia kokouksia oli seurahuoneen yläsalissa. Lapuan Betania-seurakunta perustettiin 1935 synnytyslaitoksen naapurissa Peltosen talossa vaasalaisen saarnaaja Oskar Tillanderin johdolla. Sitten kokoontumispaikaksi vuokrattiin Alasaaren pihatupa. Toiminnan kasvaessa myöhemmin rukoushuoneeksi hankittiin entinen elokuvateatteri Uusikuu. Ensimmäinen uusi rukoushuone rakennettiin saarnaaja Niilo Yli-Vainion johdolla Patruunatehtaan lähelle ja vihkiäisiä vietettiin 1950.  Hautausmaa ostettiin yhdessä Lapuan vapaakirkon kanssa vuonna 1952. Lähetystyö aloitettiin vuonna 1958. Lähetystyö on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla ja useita omia seurakunnan jäseniä on lähtenyt lähetystyöntekijöiksi. Ystävyyskaupunkimme Venäjällä on Tambov. 1960-1970 - luvuilla seurakunnassa alkoi voimakkaampi lapsi ja nuorisotyö. Perinteisten pyhäkoulujen lisäksi alkoivat tyttö- ja poikakerhot. Ensimmäinen kesäleiri pidettiin vuonna 1971 saarnaaja Matti Takalan johdolla. Suuren suosion saavutti myös alle kouluikäisille tarkoitettu tenavakerho. Teetupa ja vuonna 2009 nuorisokahvila Balanssi oli osa seurakunnan toimintaa. Seurakuntakuoro toiminta on elpynyt ja siinä on 30-40 innokasta laulajaa ja soittajaa. Vuonna 1977 Niilo Yli-Vainion kautta tullut herätysaalto kaksinkertaisti seurakunnan jäsenmäärän. Tarvittiin uusi rukoushuone ja kökkätyönä rakennettu arkkitehtitoimisto Karvala-Silvennoisen Markku Koskisen suunnittelema toimintakeskus vihittiin tammikuussa 1988. Se sijaitsee ydinkeskustassa Asemakadulla ja saliin mahtuu 350 kuulijaa. Kellarikerroksessa toimii lähetyksen kirpputori. https://lapuanhelluntaisrk.fi/

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Ihmisten kaupunki

Perjantai 28.5.2021 klo 21:36

Muutama vuosi sitten Lapuan taidemuseossa oli näyttely, johon oli koottu Pyhälahden valokuvamuseon aarteita vuosikymmenten takaa. Näyttely oli täynnä elämänmenoa ja tapahtumia, ihmisiä arjessa ja juhlassa, Lapualta ja laajemminkin. Pyhälahti oli ikuistanut ylioppilaita, naisyhdistyksen juurevia naisia, koululaisia jokirannassa, Herättäjäjuhlakansaa, raitilla joukkoineen kävelevän Suomen marsalkka Mannerheimin pikkupojat kintereillään.

Näyttelyn nimi oli osuva, Ihmisten kaupunki. Kautta vuosisatojen Lapuan pitäjä, kunta, kauppala, kaupunki on rakentunut asukkaittensa tahtomana ja tekemänä. Monien omat tahdot on saatu kanavoitua yhteiseksi tahdoksi ja sitä kautta tekemiseksi. Pienemmällä tai isommalla väellä on saatu aikaan ja menneisyys on maineikas: on tahdottu, päätetty ja toteutettu. Maan toiseksi suurin maaseutusynnytyslaitos, sairaala, koulut, kunnantalo, kirkko ja hiippakunta, isoimmat urut ja monet muut aikaansaannokset ovat näyttöjä ideasta, tahdosta ja yhteistyöstä.

Viime kausina yhteistyön määrä on päättäjien, asioiden ja voimasuhteiden mukaan vaihdellut. Vähemmistössä on testattu rohkeutta, enemmistössä oikeudenmukaisuutta.

 Lapua on osa Etelä-Pohjanmaan maakuntaa ja sen yhteistoimintaverkostoja. Naapurina on avaruuden kaupunki, mutta Lapua on ihmisten kaupunki, lapualaisten osaamisesta ja tekemisistä voimansa ammentava – ja sitä voimaa Lapualle ja maakuntaan riittää, jos tahtoa ja yhteistyökykyä löytyy. Lapua onnistuu ja pärjää, kun toimimme YHDESSÄ TUUMIN.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään

Keskiviikko 26.5.2021 klo 9:34

Ennakkoäänestys alkaa tänään, terveysturvallista äänestystä!

  • Varsinainen vaalipäivä on 13.6.2021
  • Ennakkoäänestys kotimaassa 26.5. – 8.6.2021

Lapualla ennakkoäänestyspaikka ja aukiolo on seuraava:

Patruuna-Areena, Kustaa Tiituntie 12

  • keskiviikko – perjantai 26. – 28.5.2021 klo 9.00 – 18.00
  • lauantai – sunnuntai 29. – 30.5.2021 klo 10.00 – 16.00
  • maanantai – perjantaitai 31.5. – 4.6.2021 klo 9.00 – 18.00
  • lauantai – sunnuntai 5. – 6.6.2021 klo 10.00 – 16.00
  • maanantai – tiistai 7. – 8.6.2021 klo 9.00 – 20.00

Lisätietoja https://lapua.fi/hallinto-ja-paatoksenteko/vaalit/#

Kommentoi kirjoitusta.

Suomen Nancy Peloseista on kuntavaaleissakin huutava pula

Maanantai 24.5.2021 klo 18:45

Näin kirjoitti toimittaja Virpi Niemistö Ilkka-Pohjalaisessa 15.3.2021:

"Nyt kuntavaalien alla on taas kaivattu lisää nuoria niin ehdokkaiksi kuin edelleen ehdokkuuden mahdollistamana kunnan- tai kaupunginvaltuutetuiksi. Syystäkin. Suomalaisista noin 15 prosenttia on 18–29 -vuotiaita, mutta kuntavaaleissa 2017 ehdokkaista vajaa yhdeksän prosenttia oli alle kolmikymppisiä ja valituista valtuutetuista noin kuusi prosenttia. Kuntavaalien 2017 tilastot paljastavat kuitenkin myös ikähaitarin toisen pään edustusvajeen. Ikäluokista suurin kuilu äänioikeutettujen määrän ja valtuutetuiksi valittujen määrän välillä on yli 75-vuotiaissa naisissa.

Tilastokeskuksen kuntavaalianalyysissa on tarkasteltu ehdokasmääriä viiden vuoden ikäryhmin ja sukupuolen perusteella. Sen mukaan miehiä oli vuonna 2017 eniten ehdokkaina ikäluokassa 60–64 -vuotiaat, kun taas naisissa ehdokkaiden määrä lähtee laskuun jo ennen 50 ikävuotta. Samaan aikaan suomalaisten elinajanodote kasvaa yhä ja enemmistö 70 vuotta täyttäneistä suomalaisista on naisia. Myös kansanedustajissa on huutava pula 60- ja 70-vuotiaista, miksei Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin viitoittamalla tiellä jopa 80-kymppisistä, roppakaupalla elämänkokemusta omaavista naisista.

Päätöksentekijöiden iät on tarpeen nostaa esille, jos halutaan sitä, että he edustaisivat mahdollisimman tasaisesti väestörakennetta. Yleinen oletus ja kokemushan on se, että ihmisillä on paras tieto siitä elämänvaiheesta, jota he itse elävät. Myös päättäjien tasa-arvo mies- ja naisnäkökulmasta on katsottu tärkeäksi puheenaiheeksi ja tavoittelemisen arvoiseksi."

Helena: Iän myötä karttuu myös kokemuksen määrä. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus ovat jo kokemusvarastossa tallella ja mitä vielä pitää tietää, voi aina kysyä lapsilta ja lapsenlapsilta - tai vielä vanhemmilta.

Kommentoi kirjoitusta.

Tule mukaan ensimmäiselle Kulttuurikierrokselle Jokilaakson matkailupuutarhaan su 23.5 klo 14-15

Lauantai 22.5.2021 klo 20:07

Jokilaakson matkailupuutarha on suosittu puutarhamatkailukohde sekä virkistysalue Lapuan kaupungin keskustassa Tuomiokirkon vieressä. Alueella toimi yli sata vuotta Lapuan emäntäkoulu. Jokilaakson matkailupuutarha on perustettu sen piha-alueelle vuosituhannen vaihteessa. Oman leimansa alueelle tuovatkin vanhat Emäntäkoulun rakennukset, joissa näkyvissä on jokaisen vuosikymmenten omaleimaiset rakennusihanteet.

Alueelle on istutettu vuosien saatossa tuhansia erilaisia kasveja. Osa niistä on perinteisempiä puutarhakasveja, mutta seassa on myös uutuuksia ja harvinaisuuksia. Yrttimaa on yksi Suomen suurimmista hyötykasvien näytepalstoista. Muita isompia kokonaisuuksia ovat havukasvien näytealue, ruusutarha sekä kymmenien omenapuiden omenatarha. Kesällä 2018 valmistui uusi koristeheinien näytealue vanhan alkuperäisen marjatarhan tilalle. Näiden lisäksi Jokilaakson matkailupuutarhasta löytyy perennoja, pensaita, puita ja vuosittain vaihtuvia kesäkukkaistutuksia. Puutarhasta löytyy kesäkaudella pienten vieraiden iloksi kotieläimiä. Jokirannassa voi kalastaa, ruokkia sorsia, makailla riippumatossa tai paistaa makkaraa. Puiston koko on noin 2 hehtaaria. Alueelle on vapaa pääsy. Lisää https://jokilaaksonmatkailupuutarha.fi/

Emäntäkoulun opettaja Aino Vierula

Aino Maria Vierula (1901–1988) oli lapualainen agronomi ja maanviljelijä. Hän oli yksi ensimmäisistä naisagronomeista, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran karjakonsulentti sekä Kauhajoen kotitalousopiston ja Lapuan emäntäkoulun opettaja. Vuosina 1948–1951 hän oli Lapuan kunnanvaltuuston jäsen. Pidetty ja uudistushaluinen agronomi lisäsi tietojaan useilla ulkomaan opintomatkoilla. Vuonna 1928 hän kävi Unkarissa sekä 1937–1938 Baltiassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Vuonna 1939 hän vieraili Saksassa Dresdenin maailmanlaajuisessa maatalouskonferenssissa. Tonavan-risteilyllä hän tapasi Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin sisaren, jonka kanssa pääsi valokuvaankin.

Vierula alkoi hoitaa kotitilaansa päätoimisesti yhdessä sisarensa Ailin kanssa. Molemmat olivat naimattomia. Vierulan sisarusten tila Alanurmossa käsitti 1960-luvun alussa 28 hehtaaria peltoa. Lehmiä oli 23, ja lisäksi useita hiehoja ja vasikoita. Hevosia oli kaksi. Työssä pidettiin apuna vakituista päivämiestä. Maatalouden lisäksi lisäansioita toivat Ainon selänparannuksilla kävijät. Hän oli itse saanut 1930-luvun alussa avun selkävaivoihinsa, ja alkoi siitä lähtien itsekin parannella. Ensin konsulenttimatkoilla joku isäntäväestä alkoi valitella selkäänsä. Maineen vähitellen levitessä Vierulaan alkoi tulla parannettavia päivittäin. Kuuluisimpia Vierulan Ainon parannettavia olivat Ella Eronen, Kauko Käyhkö ja Juha Mieto. Kaukaisimmat tulivat Kanadasta ja Lapista saakka. Monet joutuivat odottamaan useita tuntejakin kaivonkannella, kunnes Vierula ehti ottaa heidät vastaan.

Vierulalla oli myös vahva uskonnollinen vakaumus. ”Aina me emme muista siunata maahan kylvettyä siementä. Maa ei kasva, ellei Jumala suo suotuisia ilmoja, siksi ei rukousta pidä unohtaa. Kun me saamme hyvän sadon, silloin me monesti unohdamme taas kiittää kaiken antajaa, sitä, joka 'säät ja ilmat säätää'. Kiitostakaan ei pidä unohtaa”, hän pohti 60-vuotiaana. Aino Vierulasta lisää https://lapuanhelemi.fi/index.php/Aino_Vierula

Kommentoi kirjoitusta.

VALTUUSTOALOITTEET 17.5.2021

Maanantai 17.5.2021 klo 20:26

VALTUUSTOALOITE/  Kirjastoautosta digibussiksi

Lapuan kirjastoauto on seissyt vuoden telakalla ajurin puutteessa. Kylillä tarvitaan kirjastopalveluita, mutta ennen muuta digiosaamista ja neuvontaa arjessa selviytymiseen. Erityisesti iäkkäiden kotona asumiseen aiheutuu tänä päivänä vaikeuksia sekä palveluiden saannin että niiden saamiseen tarvittavien digitaitojen vähäisyyden vuoksi. Apua on hankala saada. Esimerkiksi Vaasassa neuvonta-apua saa kirjastossa toimivalta digitalkkarilta, joka neuvoo puhelimen, läppärin ja padin käytön ongelmissa ja auttaa asioiden hoidossa.

Lapualla palveluneuvonta kannattaa laajentaa kirjastoautoon niin, että tietokoneen käyttö- ja asiointiosaamista viedään autolla kylille. Moniammatillisesti kannattaisi pohtia myös muita pyörille siirrettäviä palveluita.

 Kokoomuksen valtuustoryhmä

VALTUUSTOALOITE / Ajatuspaja Lapua

Ajatushautomo tai ajatuspaja on yleensä asiantuntijoista koostuva organisaatio, joka toimii melko itsenäisesti poliittisten, taloudellisten ja muiden elinten rinnalla pohtimassa tavoitteenasetteluja, keinoja niiden saavuttamiseksi sekä keskeisiä menettelytapakysymyksiä.

Esitämme, että Lapua käynnistää oman ajatuspajan. Lapuan ajatuspaja ei olisi pienen piirin juttu, vaan avoin kaikille kuntalaisille, henkilöstölle, päättäjille. Teemakohtaiseen pajaan kutsuttaisiin erityisiä kuntalaisryhmiä, kuten nuoret, ikäihmiset, vammaiset, yrittäjät, vanhempainyhdistykset. Saatuja ideoita hyödynnettäisiin kaupungin kehittämistyössä. Ajatuspajan avulla Lapuan elinvoimaa ja hyvinvointia päästään kehittämään yhdessä tuumin.

Kokoomuksen valtuustoryhmä

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Toukokuun 3. sunnuntai Kaatuneitten muistopäivä

Sunnuntai 16.5.2021 klo 11:58

Kaatuneitten muistopäivää saamme kiitollisina viettää toukokuun kolmantena sunnuntaina. Päivään on aiempina vuosina kuulunut pääjuhla sekä paikallisia muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen. Vuodesta 1993 lähtien sankarivainajien muiston kunnioittamisessa on keskitytty kunniakäynteihin sankarihaudoilla.

Kaatuneitten muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Suunnitelman tietoonsa saanut puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim käski välittömästi, ettei vapaussodan päättymisen muistopäivänä ja armeijan lippujuhlan päivänä 16. toukokuuta järjestetä liputuksia ja paraateja.

Samalla hän kansakunnan yhtenäisyyttä korostaakseen määräsi, että lippujuhlan sijasta toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Mannerheimin käsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös puolustusvoimien ulkopuolella. Myöhemmin muistopäivän piiriin sisällytettiin luonnollisesti myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajat. Sankarivainajien muistopäivä sai nykyisen nimensä vuonna 1946 ja seuraavana vuonna Valtioneuvosto vahvisti muistopäivän vieton ajankohdan. Vakiintunut liputuspäivä Kaatuneitten muistopäivä on ollut vuodesta 1977 lähtien.

Kommentoi kirjoitusta.

POPUP PIHABONGAUS

Lauantai 15.5.2021 klo 20:54

Kuvassa voi olla 1 henkilö ja tekstissä sanotaan Vaalitapahtuma POP uP 16.5. klo PIOM 12-15 Tervetuloa bongaamaan lintuja ja ehdokkaita Kokoomusnaisten tapahtumaan! Paikalla asiantuntijoina ornitologit Seppo ၂ Ojala Lapualta ja Mikko Hänninen Kauhavalta. Ilmastokysymyksista keskustelemassa EIJA-RIITTA KORHOLA Omat kaffeet ja eväät mukaan. Kirja-arvontaa kävijöiden kesken! IKOLAn markki, Syreenikuja 5 su 16.5 kello 12-15.00.

Kommentoi kirjoitusta.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Lauantai 8.5.2021 klo 19:47

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin
Pääsky lentää pääsi yli:
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.

– Anna-Mari Kaskinen –

Kommentoi kirjoitusta.

Jos rahat eivät riitä

Torstai 6.5.2021 klo 5:32

Lapuan vuoden 2021 talousarvion toimintakate on 86,8 miljoonaa euroa, tästä perusturvan osuus yli puolet, liki 49 miljoonaa. Muiden kuntien tavoin lasten ja nuorten sekä iäkkäiden palveluissa on kasvutarpeita. Usein todetaan, että erikoissairaanhoidon menoille ei voi mitään tai että lakisääteisiin palveluihin ei voi puuttua. Työkokemukseni perusteella tiedän, että tämä ei pidä paikkaansa.

Jos rahat eivät riitä, on mietittävä uusia tapoja kustannusten hallintaan.

Palveluiden sisältö ja järjestämistapa ovat asioita, joihin voi vaikuttaa. Mitä niukemmin perustasolla saa apua, sitä enemmän avun tarve lisääntyy kalliimmissa palveluissa. Riittämätön perhetyö, psykologi-, kuraattori- tai mielenterveysapu johtaa kalliisiin lastensuojelusijoituksiin, osastohoitoon, kouluongelmien myötä syrjäytymisurallekin. Vanhusten kohdalla liian vähäinen tai myöhään saatava apu kotiin saa aikaan asumispalvelutarpeiden ohella pitkittyneitä sairaalajaksoja.

Valtakunnallisten kehittämislinjausten tavoin Lapuakin tarvitsee perhekeskuksen ja ikäkeskuksen. Perhekeskus on lasten- ja äitiysneuvolan ympärille kehitettävä malli, jossa lapsi, nuori ja perhe saa avun moniammatillisesti tarpeiden mukaan. Ikäkeskus on vastaavasti paikka, jossa terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, muistihoitaja, kuntoutus- ja muu henkilöstö antavat yhdessä ja samassa paikassa tarvittavaa apua ilman sukkulointia sinne ja tänne.

Perhe- ja ikäkeskustoimintojen myötä kustannuksia saadaan hallittua, mutta parasta on, että yksittäinen lapsi, nuori, perhe tai vanhus saa avun yhdestä paikasta, ajoissa ja inhimillisemmin. Ongelmien hoito maksaa, hyvinvointi tulee halvemmaksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »