Valtiovarainministeri Petteri Orpo sai pipon Lapuan Korva-kahvilassa

Tiistai 26.2.2019 klo 20:24


Lyhentämättömät vastaukseni Lapuan Sanomien kysymyksiin:

Pystyykö markkinatalous oikeasti huolehtimaan yhteiskunnan heikompiosaisista, lapsista, vanhuksista, kehitysvammaisista, kun yritysten ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa näköjään keinolla millä hyvänsä?

Yhteiskunta toimii jatkossakin sekä julkisen että yksityisen sektorin palvelutuotannon kokonaisuutena. Kummassakin on paremmin ja huonommin toimivia. Perusturvajohtajan tehtäviä hoitaessani osa palveluista oli yksityisten tuottamia. Pienten ja paikallisten yritysten toiminnassa korostui yhteistyö ja halu tehdä työ niin että asukkaat ja kunta ostajana ovat tyytyväisiä. Isojen kansainvälisten yritysten bisnesosaaminen on hiottu huippuunsa ja tuloksen teko kiilaa helposti tavoitteissa ensimmäiseksi. Ongelmana on myös rahan valuminen ulos maasta.

Valvonta on haasteellista ja tarvitsee resurssinsa. Toimin jonkun aikaa Vaasassa lääninhallituksen terveydenhuollon tarkastajana ja työhön kuuluivat yksityisen terveydenhuollon luvat sekä valvonta. Erityisesti valvonta-asioissa monipuolinen työkokemus oli edellytys. Laaja kokonaisuus on hallittava, jotta ymmärtää mitä kaikkea pitää valvoa ja oikein maasjalakaasin paikan päälle menemällä, toimistosta käsin asiat näyttävät useimmiten todellisuutta paremmilta.

 

Miten kokoomus mielestäsi tyylitellyt vanhustenhoitoskandaalissä? Petteri Orpohan otti tämän vuoksi syyt niskoilleen siitä, että kokoomuksen kannatus on alamäessä.

Puoluejohto saa ottaa ja joutuu ottamaan vastaan sekä ruusut että risut, se on oikeata vastuunkantoa.

Yleinen keskustelu pyöri pelkän hoitotyön mitoituksen (0.7 hoitajaa/ vanhus) ympärillä eikä puolueen viestintä kyllä osunut aivan nappiin. Mutta siinä Orpo on aivan oikeassa, että vanhus- ja vammaishuollossa resursointi on paljon yhtä lukua laajempi asia: henkilöstön rakenne, lähi- ja sairaanhoitajien määrä, lääkejakelun, siivouksen ja ruokahuollon järjestäminen sekä asukkaiden hoidon tarve ja vaihtelu mitattuna esimerkiksi RAI-järjestelmän avulla vaikuttavat hoidon kokonaisuuteen.

 Erityisen ongelmallista mitoituskeskustelussa on, että siinä unohtuvat täysin kotona asuvat vanhukset ja vammaiset, he ovat joka kunnassa suurin asiakasryhmä. Kotihoidon asiakkaat asuvat eri puolilla kuntaa, asiakkaita tulee lisää ja poistuu ja tarpeet vaihtelevat esimerkiksi hoitojen tai saattohoidon myötä. Kotihoitoa on liki mahdoton mitoituksella määritellä, koska hoidon lisäksi välimatkat syövät työntekijöiden aikaa: Lapualla olen kulkenut kotikäynneillä asiakkaiden luona ympäri kaupunkia Hellanmaassa, Kauhajärvellä tai Tiistenjoella kymmenien kilometrien päässä, aikoinani Helsingin Kalliossa tavoitin asiakkaat vain parin korttelin alueella kävellen.

 

Lapualla on sote-asiat hyvin, kuten totesit. Korjaako siis sote toteutuessaan sellaista mikä ei ole rikki?

Sotessa on korjaamista edelleen siinä mikä ei toimi riittävästi eli perustason vahvistamisessa, asiakaskeskeisen yhteistyön lisäämisessä sekä erikoissairaanhoidon ja perustason yhteistyön tiivistämisessä. Myös Lapualla erityisesti kotihoito, perhetyö, omaishoito ja mielenterveyspalvelut ovat vahvistamisen tarpeessa.

Kokemusteni perusteella tiedän perustason vahvistamisen tehostavan toimintaa ja samalla hillitsevän erikoissairaanhoidon kuluja. Perusturva muodostaa useimmissa kunnissa yli puolet kunnan budjetista. Työssäni Kuortaneella vastasin noin 12 miljoonan ja Laihialla 22 miljoonan vuosibudjetista ja esittelijänä valmistelin ehdotukset toimielinten päätettäviksi. Työkunnissani omaishoidon budjetit kaksinkertaistettiin, Kuortaneelle rakentui kehitysvammaisten Linnunlaulu ja Laihialla kotipalvelun ja perhetyön työntekijälisäykset mukaan lukien kahden lähihoitajan yöpartio on pysyvästi kääntänyt erikoissairaanhoidon kulut laskuun (2013 11, 89 miljoonaa euroa ja 2018 10, 22 miljoonaa) huolimatta asukasluvun kasvusta.

Mielenterveys-, perhe- ja sosiaalityön palveluiden pitäisi olla joka lapsen ja nuoren saatavilla ilman viiveitä ja kaikissa palveluissa perheen kuuluisi olla osa hoidon kokonaisuutta. Henkilöstö on toiminnan suurin voimavara mutta myös kuluerä, sen vuoksi johtamisosaamisen, koulutuksen, työnohjauksen ja urakehityksen työkaluja pitäisi olla käytettävissä.

 

Olet varmasti valtatie 19:n nelikaistaistamisen kannalla, mutta entä alempi tieverkko, jossa korjausvelka aina vain kasvaa?

Ajelen päivittäin työmatkoja yli 120 kilometriä ja voin täysin yhtyä Etelä-Pohjanmaan liiton hallitusohjelmatavoitteisiin 2019- 2023. Sekä raide- että tieverkon kunto - myös alemman tieverkon osalta - on koko maakunnan asukkaiden ja yritysten elinehto. Tässä tarvitaan yhteistä ponnistusta ja juurikin kansanedustajia tekemään työtä oman kunnan ja alueen hyväksi. Ilman kuntien ”omia” edustajia ei edunvalvonta toteudu.

 

Pitääkö meidän hoitaa ilmastonmuutoksessa vain oma osuutemme kuten perussuomalaiset kampanjoivat?

Ilmasto on maapallon yhteinen eikä tottele valtioiden rajoja, joten Suomen on toimittava EU:ssa, YK:ssa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Kotimaassa on panostettava puolueiden ilmastolinjausten mukaisesti energiateknologian ja ravinnontuotannon sekä kiertotalouden kehittämiseen. Suomen ei kuitenkaan kannata kiristää päästötavoitteitaan niin tiukalle, että eläminen Kehä 3:n ulkopuolella vaikeutuu ja tuotanto karkaa saastuttavampiin maihin. Uudistuksia on tehtävä vähitellen, näillä leveysasteilla jo autokin on välttämättömyys, ei ylellisyystarvike.

 

Kantasi maahanmuuttoon ja siihen, miten Suomi nyt asian hoitanut.

Maahanmuutto on valtioiden yhdessä ratkottava asia. EU:n turvapaikanhakuprosessi pitäisi hoitaa ensisijaisesti EU:n rajojen ulkopuolella, näin epäinhimilliset ja rikolliset ihmissalakuljettajien markkinat saataisiin näivetettyä.

Suomalainen malli on jäykkä eikä ole kyennyt reagoimaan tilanteiden mukaan. Hakemustulva on ruuhkauttanut järjestelmän, jota ei alun perin ole tarkoitettu vastaamaan massamuotoiseen maahan pyrkimiseen. Suomi voi ottaa vain sen verran maahanmuuttajia kuin täällä tosiasiallisesti kyetään kotouttamaan ja mieluummin perheitä, naisia ja lapsia. Rikollisten karkottamisen pitäisi olla nykyistä nopeampaa ja sujuvaa. Turvallisuudesta ei saa tinkiä.

Työperäisen maahanmuuton on pohjauduttava tarpeeseen. Työ ja kielitaito ovat paras väylä sopeutumiseen ja sosiaaliturvan pitäisikin olla vastikkeellista motivaation lisäämiseksi. Olen tehnyt kahden kunnan kotouttamisohjelmat ja hyvä kotoutuminen edellyttää ennen muuta aitoa halua toimia sen maan hyväksi, johon on muuttanut.

 Lue lisää Lapuan Sanomathttps://www.lapuansanomat.fi/uutiset/hoitajamitoitus-ei-yksin-ratkaise-6.1.48712.df9f109ed3


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini